Havahduin viimein siihen, että olen henkilökohtaisen konkurssin partaalla. Palkkapäivänä rahat menee laskujen maksuun ja muut menot kuitataan sitten luottokorteilla. Tilanne kuitenkin on se, että kaikki luottokortit alkaa olemaan tapissa ja yleisesti velkaa on hirveesti.

Olen viimeaikoina miettinyt, mitä jos elämä ei menekkään kuin strömsössä? Mitä tapahtuu jos vaikka jään työttömäksi tai sairastun niin etten pysty työtäni enää tekemään? Toivottavasti en vain ole herännyt liian myöhään...Tänään kuitenkin alkaa panostus henkilökohatisen konkurssin nujertamiseksi. Lisäksi on saatava rahaa myös säästöön että tulevaisuudessa voin tehdä asioita joista nautin, kuten matkustella, ilman lisävelkaa.

Kuka minä sitten olen? Olen kolmenkympin päällä oleva naisimmeinen. Minulla ei ole lapsia, vaan asumme avokkini kanssa kahden. Asumme omakotitalossa pikkukaupungissa, kuitenkin n.7km päässä keskustasta. Meillä on koira ja kissa. Me molemmat käymme kokopäivätyössä. Yhteiset kulut jaetaan puoliksi, mutta muuten molemmilla meillä on "omat rahat". Meidän työpaikat on kotoakatsoen aivan eri suunnissa joten taloudessamme on myös kaksi autoa. Kummallakaan meistä ei ole rahaa koskaan tai säästöjä, mutta tämän blogin tarina on minun matkani ja tämä painottuu minun raha-asioihini. Miten mies aikoo raha-asiansa hoitaa on minulle aivan sama niinkauan, kun yhteiset menot ja taloon liittyvät menot tulee hoidettua.