Edellisessä postauksessa tuumailin, että emme miehen kanssa tahdo perua maaliskuun Teneriffan matkaa. Otimme kuitenkin järjen käteen ja peruimme sen. Kun rahaa ei oikeasti ole, niin sitä ei silloin ole. Mitä mieltä loppupeleissä on ottaa lisää velkaa ja lähteä lomailemaan? aivan, ei mitään.

Vaikka meillä oli molemmilla hieman säästöjä matkaa varten ja varausmaksut palautettiin meille, niin ei kaikki nyt ihan näin hienosti mennyt. Ostettiin nimittäin uusi pakastin ja jääkaappi. Nämä ostettiin miehen visalla ja minulle velkaa tuli tuosta n. 600e, kun puoliksi ne ostimme. Syy näiden ostamiseen on ihan järkevä, sillä molemmat olivat rikki. Arkkupakasti hikoilee pohjasta kastellen laminaatit ja jääkaapin ovi ei pysy kiinni ilman "supermagneetteja". Kun ovi ei pysy kiinni niin kaapissa palaa valo jatkuvasti jolloin kaappi lämpenee ja kun ovi ei pysy kiinni falskaa kaappi kylmää myös ulos, eli oli vähän niinkuin pakon sanelema juttu. Yriettiin vakuutusyhtiöstä saada jotain, pakastimesta ja laminaateista, ja saatiinkin omavastuun jälkeen 30e...niin siis ihan  oikein 30e! tuon summan laitoin erään yhteisen luottomme lyhennykseen suoraan, sillä tuolla rahalla ei kyllä kaappeja osteta. Se siitä.

Muuta velkaa en ole tehnyt, päinvastoin olen maksanut niitä pois ahkerasti. Asia mistä olen myös todella iloinen, ostin itselleni ICEBUG talvikengät jotka maksoi 139e. Ei siis tuossa mitään, olenhan minä ennenkin ostanut vaatteita ja kenkiä, mutta nyt ostin ne ilman lisävelkaa, ja se on se JUTTU! yleensä olen ostanut kaikki netistä ja osamkasuilla, mutta koska aion nyt saada talouteni kuntoon, on aika lopettaa tuollainen käytös ja keskittyä enemmän käteisen käytöön.

Ylimääräistä päänvaivaa tälle kuukaudelle tuo auton katsastus. On tuo auto vain niin painajaismainen investointi, maksat autosta, maksat vakuutukset, maksat verot, maksat bensat, maksat huollot, maksat katsatukset ja jos saat katsastuksesta vikalistan maksat taas korjauksista...Järjen mukaan autossani ei pitäisi olla mitään vikaa, sillä oli hilajn huollossa, mutta mistäs hitosta sen voi tietää. Mua aivan ahdistaa viedä auto katsastukseen, kun koskaan ei tiedä mikä on tuomio. Katsastettava se vaan nyt on, mutta en millään haluaisi. Auto on kuitenkin töiden vuoksi oltava...tylsää..kyllä ihan mielelläni käytäisin muuhun tarkoitukseen nekin rahat :/

Kaikin puolin kuitenkin tammikuu on ollut hyvä ja tästä on hyvä jatkaa!

Vuoden 2014 rahatilanteeni ei kohentunut missään vaiheessa. Päinvastoin, loppuvuodesta veroprosenttini nousi lähes tuplaan siitä mitä se oli alkuvuoden, joten tulot pienenivät äkillisesti. Ei ylimääräisiä säästöjä, ei rahaa, mutta laskupino samanlainen kuin muinakin kuukausina. Pelailin sitten eri luottojen kanssa (jo olemassa olevien joita maksan jo kuukausittain), että sain kaikki laskut maksettua. Onneksi vuosi vahtuu ihan kohta ja palkkatasokin normalisoituu taas.

Maaliskuussa meidän pitäisi lähteä Teneriffalle. Varattiin matka aikoja sitten, paljon enemmin kun koin havahtumisen, ettei rahaa oikeasti ole. Olen kuitenkin saanut sen verran säästöön, että saan oman osuuteni matkasta maksettua ilman lisävelkaa. Sitten ei enää jää, kuin käyttörahojen hommaaminen. Tiedän, että tässä taloustilanteessani olisi ollut kaikkein järkevintä perua koko matka, mutta mies ei halua. En kyllä halua minäkään, vaikka tiedän, ettei minulla oikeasti olisi varaa. Matkalle siis lähdetään, mutta aion päästä omalta osaltani tilanteeseen, jossa minun ei tarvitse matkaa varten nostaa rahaa luotolta. Ja tämähän myös tulee onnistumaan!!

Heräsin raha-asioitteni huonoon jamaan liian myöhään. Tällähetkellä kaikki mitä tulee myös menee, mutta velkaantuminen päättyy kuitenkin tähän vuoteen. Tulevana vuonna rahat varmasti menee kaikki mitä tulee, mutta suurin osa niistä kuitenkin velkojen maksuun. Tämä taas tarkoittaa, että alan pikkuhiljaa pääsemään tilanteen herraksi. Toiveena olisi vuonna 2015 päästä siis oman kukkaron herraksi. Paljon päänvaivaa se tietää, mutta jo se, että velkaantuminen loppuu on askel oikeaan suuntaan.

Voisihan minun asiani huonomminkin olla. Me sentään asumme omakotitalossa, kaikki laskut maksetaan toistaiseksi ajallaan, eikä minulla ole velkoja tai laskuja perinnässä tai ulosotossa. Eli en minä sentään ihan kusessa vielä ole. Ei se kuitenkaan kaukana ole...

ensivuonna alkaa siis matka kohti veltonta elämää. Minulla on velkaaa n. 90000e, josta n.30000 on erilaisia pienlainoja tai luottoja, ja lopút 60000e asutolainaa. Täytyy tehdä niistä taulukko jossain vaiheessa. Olen asettanut itselleni tavoitteen, että kaikki muut lainat,paitsi asuntolaina, on maksettu ennen, kuin täytän 40v. siihen on aikaa vielä seitsemän vuotta.. tulevan vuoden tavoitteena on saada muutamia pieniä lainoja kokonaan pois, että voin keskittyä isompien maksuun paremmin.

Tänävuonna meillä ei osteta joululahjoja, kuin ainoalle pienelle perheessä. Ei osteta myöskään ilotulitteita ja muutkin ostokset harkitaan tarkkaan. Kun laitan kukkaronnyörit kireälle nyt, se auttaa kestämään tiukistelun myös tuleaisuudessa, että voin joskus nauttia elämästä ilman huolta huomisesta.

Onko mikään muuttunut keväästä? EI ja on...Ei sillä että olisin saanut talousasioita järjestykseen, vaan siten, että ne ovat hyvän alun jälkeen ihan yhtä rähjäisessä kunnossa, kuin alkuvuodesta. HMH... Oikeasti tilanne on vain nyt se, että luottokortit on ihan tapissa ja laskut alkavat kertymään. Vielä laskut saa maksettua, mutta pienellä viiveellä. Toki niin, ettei ne ehdi perintään tms. mutta ei niinkuin ennen, että tlipäivänä maksettiin kaikki laskut pois. Toki se onnistuisi nytkin, mutta sitten ei elämiseen jäisi oikeasti YHTÄÄN rahaa.

Tällähetkellä olen kesälomalla. Onneksi olen ottanut lomapalkkani niin, että se tulee normaaleina palkkapäivinä, sillä omilla kulutustavoilla olisin käyttänyt varmaan kaiken heti. Kuitenkin lomassa on myös se kääntöpuoli, varsinkin silloin, kun asuu kaukana sukulaisista ja käy heidän luonaan vain lomilla.Tämähän siis tarkoittaa sitä, että rahaa menee. Jo bensat vievät ison osan lomalla kuluvista rahoista. huoh...onneksi enempää ei voi kuluttaa, kuin mitä on, sillä luottokortteja ei voi käyttää, kun ne on jo tapissa.

Syksyn missio on kuitenkin se, että talous on oikeasti saatava ruotuun. Olen koko elämäni taistellut sitä vastaan, etten ole riippuvainen muista, tai ettei luottotietoni kärsi. Isääni vuosia seuranneena, en halua samaan tilanteseen, kuin hän. En halua olla kerjäämässä keneltäkään mitään, tai tuskailla sitä, ettei voi tehdä asioita joissa luottotietojen tulee olla kunnossa. EI, minulle ei saa käydä näin.

Pahin tässä tilanteessa on kuitenkin se, että jos jotain odottamatonta sattuisi, niin korttitalo sortuisi ihan rytinällä. Silloin ei voi enää tehdä mitään, joten muutos on tehtävä nyt, koska elämästähän ei koskaan tiedä!

No voi tietysti jos luottokortissa on vielä käyttövaraa.

Mulle kävi vähän niinkuin vahinko tän kampaaja asian kanssa. Olin varaamassa itselleni aikaa luottokampaajalle. Oletin saavani ajan joskus heinäkuussa, kun yleensä on aika pitkät jonot..No tää kampaaja sitten yllätti ja sanoi, että olis peruutusaika huomiseksi, tuletko silloin. Josttain syystä olin niin hoomoilasena, että vastasin kyllä, yhtään ajattelematta, millä mä sen maksan.Nyt menee sitten viimeisetkin rahanrippee luottokortilta, koska en vaan voi enää perua..

Tällaiset tilanteet juuri vievät minua kohti vararikkoa, kun jokin asia tapahtuu juuri nyt, eikä tilillä tai säästössä ole rahaa. Lupaan kuitenkin itselleni, että tämä pelleily loppuu nyt. Vaikeutena syöksykierteen lopetuksessa on kuitenkin se, että tilipäivä on vasta 10pv, eikä mulla ole yhtään rahaa, tai on n.90e pikkukolikoita ja n.90e s-pankin rahastotilillä. Ennen tilipäivää pitää kuitenkin vielä ostaa ainakin bensaa autoon ja ruokaa, mutta kolikoiden tilille saanti kestää niin kauan, ettei kannata tehdä sitä tässä vaiheessa ja rahastotilille menee s-bonukset joten pysyköön ne siellä. Pakko olla edes jokin pesämuna mitä alkaa kasvattamaan...

Tasoitusta tämän kuukauden maksuihin kuitenkin onneksi antaa se, että Käyttölainassa on maksuvapaa. Jää n.300e rahaa jonka avulla ensimmäinen tavoite on lopettaa velkaantuminen. Eli ei enää luton käyttöä. Kun saan ensin rahat riittämään kuukauden niin, ettei tarvitse käyttää luottoa, on velkojen lyhentämisen aika..kyllä tämä tästä lähtee etenemään vaikka hieman tuppaa olemaan käynnistysvaikeuksia.

Havahduin viimein siihen, että olen henkilökohtaisen konkurssin partaalla. Palkkapäivänä rahat menee laskujen maksuun ja muut menot kuitataan sitten luottokorteilla. Tilanne kuitenkin on se, että kaikki luottokortit alkaa olemaan tapissa ja yleisesti velkaa on hirveesti.

Olen viimeaikoina miettinyt, mitä jos elämä ei menekkään kuin strömsössä? Mitä tapahtuu jos vaikka jään työttömäksi tai sairastun niin etten pysty työtäni enää tekemään? Toivottavasti en vain ole herännyt liian myöhään...Tänään kuitenkin alkaa panostus henkilökohatisen konkurssin nujertamiseksi. Lisäksi on saatava rahaa myös säästöön että tulevaisuudessa voin tehdä asioita joista nautin, kuten matkustella, ilman lisävelkaa.

Kuka minä sitten olen? Olen kolmenkympin päällä oleva naisimmeinen. Minulla ei ole lapsia, vaan asumme avokkini kanssa kahden. Asumme omakotitalossa pikkukaupungissa, kuitenkin n.7km päässä keskustasta. Meillä on koira ja kissa. Me molemmat käymme kokopäivätyössä. Yhteiset kulut jaetaan puoliksi, mutta muuten molemmilla meillä on "omat rahat". Meidän työpaikat on kotoakatsoen aivan eri suunnissa joten taloudessamme on myös kaksi autoa. Kummallakaan meistä ei ole rahaa koskaan tai säästöjä, mutta tämän blogin tarina on minun matkani ja tämä painottuu minun raha-asioihini. Miten mies aikoo raha-asiansa hoitaa on minulle aivan sama niinkauan, kun yhteiset menot ja taloon liittyvät menot tulee hoidettua.